Suomi ei ole globaali sosiaalitoimisto

Suomi on hieno maa. Suomen hienouden ymmärsivät monet hyvin syyskuussa 2015, jolloin pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lupasi antaa Kempeleen kotinsa turvapaikanhakijoiden asuinpaikaksi.
Sipilän ajatus saattoi olla kaunis, mutta seuraus oli karmea. Haittamaahanmuutto Suomeen nousi aivan poikkeuksellisiin lukemiin Sipilän sinällään empaattisen ja humaanin ajatuksen seurauksena.
Kukaan ei kiistä tilanteen kamaluutta vaikkapa Syyriassa, mutta silti Suomen on kohtuutonta ottaa ylivoimaisen isoa siivua hoidettavaksi muiden maiden ongelmista.
Suomella riittää isoja probleemeja ihan omastakin takaa. Jos vanhukset joutuvat virumaan yhdeksän asteen lämmössä ja säästösyiden takia ei ole varaa vaihtaa vaippoja, ei tunnu oikealta, että maahanmuuttajille annetaan ajokortit ja taulutelevisiot.
Perusuomalaisten puheenjohtajaehdokas Jussi Halla-aho sanoi, että ”Suomi ei voi olla globaali sosiaalitoimisto, johon kenellä tahansa on oikeus lampsia sisään elätettäväksi ja esittää röyhkeitä vaatimuksia.”
On helppoa olla samaa mieltä. Suomen ei kuulu pelastaa koko maailmaa. Se tuntuu toisaalta kauniilta, mutta on täydellistä epärealistisuutta.
Kuntavaaleissa ääni kansallismieliselle ehdokkaalle on ääni Suomen paremmalle tulevaisuudelle.

Kommentointi on suljettu.

css.php